Rakastan sammakoita ja se rakkaus on kestänyt yli 35 vuotta. Pienenä tyttönä keräsin pihalta sammakoita puhallettavaan uima-altaaseeni ja pidin niille uimakilpailuja, johon myös itse osallistuin. Siellä me istuimme koko kööri, toisiamme ihmetellen. Jos löysin loukkaantuneen yksilön, vein sen äidille, joka sipaisi parantavaa salvaa sammakkoon. Jos kaikista pussaamistani sammakoista olisi tullut prinssejä, kuninkaallisia löytyisi nyt jokaisen nurkan takaa. Tiedätään, tämä varmasti kuulostaa oudolta, mutta sammakot ovat niin kiehtovia. Lempisammakkoni on punasilmälehtisammakko.
Ei siis ihme että tämä ruoka on sulattanut sydämmeni ja hei, kaikki prinssistä haaveilevat. Tämäkään ruoka ei muutu kuninkaalliseksi ilmestykseksi, vaikka kuinka pusuttelisi annosta, mutta huulet se saa maiskuttelemaan ilosta.
Taikina
1 keskikokoinen vuoka
3 munaa
2 dl maitoa
1 dl kylmää vettä
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
Täyte
4 makkaraa (raakamakkara)
140 g/8kpl pekoni siivuja
2 rkl rypsiöljyä
1 iso sipuli
Kuumenna uuni 200-asteeseen.
Kuori ja viipaloi sipuli. Kaada öljy vuoan pohjalle ja lisää sipuli päälle.
Kääri pekoni makkaran peitoksi ja laita makkara vuokaan sipulien päälle.
Laita vuoka uuniin noin 10 minuutiksi, kunnes pekoni on saanut väriä.
Tee sillä välin taikina!
Vatkaa munat kevyesti kulhossa ja lisää neste joukkoon, sekoita.
Lisää puolet jauhoista joukkoon ja vatkaa muutama minuutti.
Lisää loput jauhot sekä suola ja sekoita.
Ota vuoka uunista ja kaada taikina vuokaan.
Laita vuoka uudelleen uuniin 20-30 minuutiksi uunista riippuen.
Älä aukaise välillä uuninluukkua, jottei vanukas lässähdä.
Ota vuoka uunista kun pudding on kauniin kullanruskea ja kohonnut.
Tarjoile lämpimänä!
6 kommentit
Hauska nimi ruoalla! Ja on varmasti hyvää! :) Itse olen suuri makkaran ystävä. Siitä syystä minulla on pohkeessa hyvän ystävän tekemä tatuointi, jossa on maatuska kaulin kädessä ja makkara ajatuskuplassa! ;)
Minulla taas on ihme pelkotila kaikkia kissaa pienempiä eläimiä kohtaan. En tiedä mistä se johtuu, mutta pelkään ihan hulluna esim. juuri sammakkoja. Ja samoin pelkään ihan hulluna leppäkerttuja! Tiedän, kuulostaa hullulta :) mutta näin se vain on. Täytyisi ehkä mennä johonkin hypnotisoijalle että se saisi nämä mystiset pelkotilat minusta pois! :)
Oi, onko sinulla kuvaa blogissasi maatuskasta?. Kalastajan olenkin nähnyt, hieno taideteos :)
Haluaisin ja olenkin jo vuoden haaveillut lehtisammakosta pohkeessani ja kastepisaroista, joissa on lapsieni nimikirjain :)
Ja Nanne, ensi kesänä lähetän, sammakkokuiskaaja kun olen, kiltin sammakon tekemään tuttavuutta kanssasi :D
Täältä löytyy pienen pieni kuva maatuskasta: http://nannenturinat.blogspot.fi/2012/08/kesalomatunnelmia.html
Luulen että pelkoni on vain sitä, että en tunne sammakoita tarpeeksi hyvin. Tunnustan että olen joskus vähän pelännyt myös kissoja, ja nyt olen henkeen ja vereen kissaihminen! :) Pelkoni johtui vaan siitä, että en oikein osannut tulkita kissojen eleitä ja ilmeitä. Koiria en koskaan ole pelännyt, mutta olen kasvanut niiden keskellä, niin on oppinut hyvin kommunikoimaan niiden kanssa.
Käynkin het kurkkimassa :)
Sammakoilla ei tosiaan kovinkaan ilmeet muutu, vaan tasainen tylsistynyt ilme yleensä, muutaman kerran olen saanut hymynkin irtoamaan niiltä ;)
Minä en taasen tykkää hämähäkeitä, paitsi Maurikunnaksen kirjoissa seikkailevasta Hämähäkki-Heikistä :D
Kokeilin tätä ja oli kyllä oikein maukasta, vaikka itse olin hieman epäileväinen. Talon miesten mielestä saa tehdä uudestaan ja useinkin.
Jee! Hyvä Anu, kiva kuulla :) Tämä herkku on hieman erikoisen näköinen, mutta hyvin maistuva :D
Kommentointi on suljettu.