Lego-pikkuleivät on monen pienen lapsen toivelistalla syntymäpäiväjuhlien tarjottaviin ja niin oli myös meidän lapsella. Pidämme eskarilaiselle Lego-teemalla olevat synttärit ja pienet Lego-pikkuleivät sopisivat niihin täydellisesti. Löysin ideoita netistä ja sitten piti vain miettiä, mihin omat taitoni ja aika riittäisi. Päätin tehdä helppoja ja oman maun mukaisia pikkuleipiä eli Lego-palikoita, Lego-ukkeleita sekä pyöreitä pikkuleipiä, johon tulee päiväsankarin ikä. Eikö kuulostakin helpolta? Niin minustakin. Totuus olikin sitten aivan jotain muuta!
Tein pikkuleivät perusmurotaikinaan, koska sitä on helppo työstää ja se maistuu hyvälle. Piirsin pahvista pipareille muotit ja leikkasin ne sopivaan kokoon. Taikina valmiiksi ja sitten vaan leipomaan yhdessä lasten kanssa, niinkuin kymmenet kerrat aijemminkin. Ilmeettomän näköiset pahvit eivät olleet kuitenkaan lasten mieleen ja muotit katosivat jatkuvasti pöydästä. Kun sain ne takaisin, ne olivat kuin käyneet tallinnassa kasvojenkohotuksessa. Lego-ukkoni oli saaneet ripsienpydennykset, suuret huulet ja niitä oli muotoiltu saksillakin sieltä täältä. Luovutin ja päätin leipoa vasta lasten mentyä nukkumaan.
Illalla aloitin suuren leivonta-projektini. Leikkasin veitsellä pikkuleivät pahvimuottia apuna käyttäen. Paistoin, jäähdytin ja sitten oli pikeerikuorrutuksen vuoro. Olen käyttänyt pikeeriä useasti ja se on helppo sekä maistuva kuorrute. Lopputulos on yleensä tasaisen kaunis, painotan sanaa yleensä, koska nyt se oli jotain aivan muuta. Pikeerini oli ensin liian paksua, lisäsin joukkoon hieman sitruunaa ja hups, pian se olikin aivan liian juoksevaa. Pikkuleivät olivat möykkyjä sekä valuavaa pintaa täynnä. Oli aika luovuttaa ajatuksesta ”melkein täydellinen pikkuleipä”. Monen tunnin urakka oli vihdoinkin ohi ja rumat piparit tönöttivät rivissä pöydällä hymyillen, varmasti minulle. Kello oli jo melkein puoli kaksi yöllä. Venyttelin pöydän ääressä ja väsyneenä nojasin päytään, siis juuri siihen pöytään missä vielä märät piparit OLIVAT, nyt suurin osa roikkui hihassani kuin Tarzanit. Epätoivoinen kuiskaus tuli suustani ja päätin raahautua sänkyyn nukkumaan. Uni vaan ei meinannut tulla, koska koko keittiö oli täynnä epämääräisiä ukkeleita.
Uusi päivä edessä ja päätin ottaa haasteen vastaan hymyillen. Projekti-pikkuleipä osa kaksi alkoi ja vihdoinkin sain kaikki ukot, palikat ja pallot valmiiksi. Lopputulos ei vieläkään ollut silmiä hivelevä, mutta ne on tehty rakkaudella. Parasta mitä lapseni sanoi minulle nähdessään pikkuleivät; miten taivaallisia pipareita. Voiko enempää toivoa?
Täältä löydät pikeerin ohjeen!
Pikkuleipätaikina
125 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
1 kananmuna
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
1 appelsiinin raastettu kuori
Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri.
Lisää muna sekä raastettu appelsiini seokseen ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.
Yhdistä kuivat-aineet keskenään ja lisää taikinaan.
Sekoita nopeasti ja laita jääkaappiin lepäämään noin tunniksi.
Kauli taikina ohueksi levyksi ja ota muotilla pikkuleipiä.
Paista uunissa 200 asteessa noin 5-10 minuuttia ja anna jäähtyä.
Kuorruta ja koristele pikeerillä.
4 kommentit
Voi Peggy, tiedän niin tuskasi! Se mielikuva mitä näet päässäsi ei toteudukkaan niin miten olit ajatellut ja sitten tuntuu että loppu homma menee mönkään siinä sivussa. Juuri viime viikolla harmittelin kun olin tehnyt pikeerit ja laittanut pursotuspussiin, ja se olikin sitten liian löysää. Mikään ei ole ärsyttävämpää :D
Mutta nämä on kyllä hienot, ei ihme että siellä oltiin henkäisty aamulla ihastuksesta! <3 :)
Minulle tuli hieman piikeeri-kammo ja ahdistus iski, miten selviän piparkakku-projekteistani? Ei auta kuin kokeilla ja kiitos, lohdutuksen sanoista:)
Aivan kun mun elämästä tämä juttu!
Tänään pitäisi lähteä kiikuttamaan pikkuleipiä, tarjoiluja sekä kakkua autolla juhlapaikkaan, ihan jännittää miten saan kakun ehjänä sinne. Muistelen sinun kommelluksia ja yritän tsempata!
Kommentointi on suljettu.