Rouva Thomas ja näkymätön vihollinen

Sade piiskaa raivoisasti ikkunaan, on jo keskiyö ja kaikkialla pimeää. Rouva Thomas havahtuu vaimeaan murinaan ja sillä hetkellä hän tietää olevansa seuraavana vuorossa. Rouva Thomas katsoo vieressä levollisesi nukkuvaa miestään ja sipaisee sormenpäällä miehen olkapäätä. ”Voi hyvin, rakkaani”, hän sanoi.

Rouva nousee vuoteesta, laskeutuu rapuset hiljaa alas ja yrittää tihrustaa ympärilleen. Kova kipu iskee yht`äkkiä vatsaan, uudelleen ja uudelleen. Hän katsoo vihollista silmästä silmään. Hoipuen ja sydän pamppaillen kiihtyneenä, hän etsii oven kahvaa, eteisestä pois pääsyä. Vihdoinkin hän löytää tiensä pois, mutta vihollinen seuraa perässä eikä päästä otettaan. Tuntien kamppailun jälkeen, Rouva Thomas lyyhistyy sohvaan voimattomana. Vihollinen on kukistettu, mutta vain hetkeksi.

Aamun sarastaessa nuorin lapsista kokee saman kaamean kohtalon. Rouva Thomas pidättelee väsyneenä kyyneleitä ja yrittää miettiä ratkaisua seuraavien päivien sekä tulevien öiden varalle. Rouva Thomas siistiytyy, hymyilee vaimeasti miehelleen ja yrittää unohtaa yön tapahtumat. Herra Thomas on lähdössä työmatkalle kaukaiseen maahan, Italiaan. Ylimääräinen taakka ei olisi hyväksi miehelle. Yhteisen aamiaisen jälkeen mies hyvästelee vaimonsa, antaa suukon poskelle ja lähtee töihin. Rouva Thomas aloittaa heti valmistelut vihollista vastaan, mikään ei saa pilata tulevaa hääpäivää, ei mikään!

Vihollinen palaa joka yö kauhun sekaisten äänten saattelemana. Ilmasta voi aistia pelon sekaiset tunteet ja Rouva Thomaksen väsymyksen. Vuorokausien valvominen on tehnyt tehtävänsä. Nainen katsoo peilistä surullisena itseään. Tummat silmänaluset, valtoimenaan rönsyilevä hiuskiharameri ja nukkavieruiset vaatteet heijastuvat peilistä takaisin. Kello tikittää takaraivossa kuin tuhannen villihevosen kaviot ja kauan odotettu hääpäivä on enää vain päivien päässä.

Aviomies palaa yön pimeinä tunteina työmatkalta. Rouva Thomas on hereillä, juoden höyryävän kuumaa teetä. Hyvä tee rauhoittaa aina hänen mieltään ja oloa, kuin paras ystävä. Aviomies on selvästi ihmeissään vaimonsa olemuksesta, mutta ei mainitse asiasta sanaakaan. Mies toivottaa hyvää hääpäivää, mutta Rouva Thomas ei reagoi sanoihin. Hänen mielensä on jo toisaalla, lampaiden valtakunnassa.

Aamu valkenee ja vihdoinkin vihollinen on poissa. Tuntuu kuin aviomiehen kotiin tullessa, paha olisi lähtenyt samalla oven avauksella matkoihinsa. Hyvin nukutun yön jälkeen Rouva Thomas häärää keittiössä lempeästi hyräillen ja valmistaa perheelle aamupalaa. Sateinen kesä on laittanut aurinkoiset päivät unohduksiin, mutta juuri sillä hetkellä aurinko kurkkii ikkunasta sisään. Rouva kattaa herkkuja terassille perheelleen ja lähtee itse kävelylle puutarhaan. Nurmikko on märkä sateen jäljiltä. Rouva Thomas päättää laittaa lastenosastolta ostetut ale-kumisappaat jalkaansa ja tanssahdella ilosta nurmikon poikki. Hän suunnittelee ajatuksissaan ilman murheita unelmiensa hääpäivää, joka olisi seuraavana päivänä.

Aviomies ottaa vaimonsa käsivarsilleen ja puhuu kauniisti yhteisistä vuosista. Silloin Rouva Thomaksen ajatuksiin hiipii epävarmuus ja lopulta paniikki. Hän on muistanut hääpäivänsä väärin. Hän, joka on täsmällinen emäntien emäntä. Kyllähän Rouva on aina tiennyt, ettei hän ansaitse Martta-titteliä eikä edes kätevän emännän jäsenyyttä, mutta se tärkein, oman perheen emäntien emäntä-mitalli saa tästä unohduksesta kolauksen.

Hän päättää korvata unohduksensa maittavalla brunssilla ja menee keittiön kukon laulun aikaan, jossa hän viettää tunteja. Kuohuviini on kylmässä ja uuni lämpenemässä. Pöytä notkuu hedelmistä, juustosarvista, lätyistä, pekonista, makkaroista, kananmunista ja pavuista. Juomaksi smoothieta, tuoremehua, kahvia, teetä ja kuohuvaa. Pöytä on katettu kauniisti, tummat silmänaluset peitetty ehosteilla, hiukset laitettu ojennukseen ja valloittava hymy kasvoilla, brunssia odottaen. Perhe tulee pöytään, kaikki istuutuu, rouva Thomas innostuu vielä ikuistamaan muutaman hääpäiväkuvankin, ennen kuin….. vihollinen astuu brunssipöydän päähän. Tällä kertaa vihollinen ja aviomies tuijottavat toisiaan. Aviomies ymmärtää mitä rouva on käynyt viikon aikana läpi ja taistelu on väistämätön.  Alkaa armoton taistelu, kenellekään ei maistu ruoka. Perheen poika on tällä kertaa vihollisen hampaissa. Oksennustauti, tuo viheliäs näkymätön vihollinen on päättänyt käydä koko perheen läpi. Oksennukset lentää kaaressa joka paikkaan. Kukaan ei saa suusta alas palaakaan. Yksinäinen brunssipöytä tönöttää ruokahuoneessa. Rouva Thomas huokaa ja yrittää helpottaa pojan oloa.

Ilta pimenee ja Rouva Thomas kaataa itselleen sekä miehelleen teetä. Miehelle, jonka kanssa hän on mennyt läpi tuulet ja tuiskut jo yli 20 vuotta. Miten onnellinen hän onkaan, kun saa elää sielunkummppanin kanssa, joka ei hätkähdä tummia silmänalusia, nukkavierua olemusta, eikä sitä peikkomaista kiharapilveä, pyöreistä muodoista puhumattakaan.

Tämä tarina perustuu aitoihin tapahtumiin ja henkilöihin. Tarina on saanut alkunsa valvotuista öistä, kymmenistä pesukoneellisista pyykkiä ja pöpömaratoonista. Tänään juodaan kuppi kuumaa teetä ja nautitaan siitä ihanasta arjesta oksennustaudin kera. Onhan se hääpäivä taas ensi vuonna…. mutta ne tärkeät päivät, ovat tässä ja nyt. Tämä kuva on yksi lempikuvistani Walesin tikrun kanssa. Siinä kuvastuu onni, rakkaus ja pieni, mutta tärkeä hetki elämästäni.