Pieni poneista pitävä tyttöni kertoi haaveilevansa ponikakusta syntymäpäivilleen. Sen kummempia miettimättä napsautin tietokoneen päälle ja etsimme syntymäpäiväsankarin kanssa yhdessä Googlesta ponikakkuja. Silmät ilosta tuikkien, tyttöni näytti yksisarvista. Unicorn cake hakusanalla pompsahti mitä upeimpia luomuksia! En totisesti ole minään mestarileipuri, mutta sellainen tuli jotenkin luvattua. Kakkuprojektiin lähtiessäni toivoin tähtien asennot olevan just oikeassa paikassa ja yksisarvisen antavan minulle taikahippuja sormen päihin, jotta kakku onnistuisi.
Syntymäpäiväjuhlat ja yksisarvinen
Olen tehnyt sokerimassakakkuja ennenkin, mutta en ainuttakaan sarvipäistä otusta. Lähtätilanteessa ei siis ollut hajuakaan miten valmistaisin yksisarvisen. Onneksi löysin todella helpon vinkkivideon YouTubesta. Sen avulla sain väkerrettyä sarven, tosin ei se kerta heitolla mennyt ihan putkeen. Tulipa siinä sitten tehtyä kaksi testisarvea tuskahiki otsalla ensin ja tässä kohtaa piti puhallella happea. Videolla sarven tekeminen näytti niin superhelpolta ja silti minä en meinannut saada sarven kaunista sivujuoksua millään.
Kolmas kerta yleensä toden sanoo ja sanoihan se tälläkin kertaa, kiitos taikaponi. Sain kun sainkin sarven valmiiksi. Tosin aika muhkea siitä tuli, mutta eipä se haitannut synttärisankaria ollenkaan ja ponikin näytti varsin tyytyväiseltä omaan yksisarviseensa.
Olen aina ollut todella surkea kerman pursottamisessa, se ei vain onnistu minulta. Niinpä päätin tehdä meidän perheen herkkua, josta on tullut jo perinneherkku juhlissamme eli pienet marengit. Ihanan pumpulinen marenki on helppo valmistaa ja se on kaunistakin. Sen kummempia pursotustaitoja ei tarvita, kunhan pursottaa marengin pussista ulos ja se on siinä.
Värjäsin marenkia pinkillä ja violetilla, näin sain väriä muuten niin valkoiseen syntymäpäiväkakkuun. Marenki toimi kakussa tosi hyvin. Tein kakun päivää ennen juhlia, eikä marenki taikka kakku kärsinyt yhtään jääkaapissa. Kunhan vain muisti ottaa kaikki tuoksuvat elintarvikkeet sieltä ensin pois. Tätä kakkua ei nimittäin voi laittaa kuvun alle. Siitä ei marenki eikä sokerimassa tykkää.
Pikkuneiti iloitsi kakusta suuresti, mistä olin niin onnellinen. Se on parasta, kun näkee toisen ihmisen onnen. Uusia ponikavereita etsittiin juhlapöydän alta, mutta ponit olivatkin kadonneet piiloon lahjapaketeihin. Kopoti kop, mikä ihana päivä.
Suuri kiitos vielä kaikille vieraille. Ehkä ensi vuonna sitten laulamme yhdessä; vieläkö on keppihevosia ja järjestämme vieraiden iloksi keppihevoskilpailun, johon saa aikuisetkin osallistua. Jihaaaa ja nyt kohti uusia seikkailuita.
