Teetä, sympatiaa ja matka Düsseldorfiin

On yö, unta takana vajaa kolme tuntia ja lunta pyryttää ulkona ihan sakeana. Nousen väsyneenä bussiin, joka suuntaa Helsinki-Vantaa lentokentälle. Oloni on epätodellinen ja hieman jännittynyt, koska pian tapaan kuusi aivan tuntematonta ihmistä ja mukavan oloisen Lotan, jonka olen kerran ohimennen tavannut. Tässä porukassa viettäisin pari seuraavaa päivääni. Muistan Walesin tikrun viimeiset sanat ennen heippoja. Pidä hauskaa ja nauti, sä olet ansainnut breikin arkeen. Hymyilyttää, tikru on taas oikeassa.

Teekanne

Mistä kaikki sitten alkoi? Osallistuin Teekannen #munteehetki kilpailuun mm. yllä olevalla kuvallani ja suureksi yllätykseksi olin yksi onnekas voittaja. Palkintona oli matka Düsseldorfiin Teekanne teen tehtaalle ja miniloma muutaman muun kilpailijan sekä neljän suositun Instagrammaajan kanssa. Teekanne on vanha saksalainen teeyhtiö (vuodesta 1882) ja nykyään Euroopan suurimpia teetaloja. Teekannen tee oli minulla aika tuntematonta, mutta muistan suosikki James Bond 007 Sean Conneryn mainostavan sitä monta kertaa.

Palkintomatkan ohjelmaan kuului monen moista. Aamu aloitettiin teen maistelulla Mr. Norbert Lehrmannin kanssa, jonka työ oli teen maistelu ja sitä hän todella oli maistellut jo satoja kupillisia päivässä ja 20 vuoden ajan. Sen jälkeen teimme kierroksen Teekannen laboratorioon ja tutustuminen teen valmistukseen teelehdistä pakkausvaiheesta. Juon paljon teetä ja luulin tietäväni teestä jo jotakin, kunnes tajusin Teekannen tehtaalla, ettenhän tiedä siitä oikeastaan mitään (makua lukuunottamatta). Olin todella yllättynyt kun kuulin, että vihreä tee ja musta tee on oikeastaan ihan samasta lehdestä tehty. Myös se tieto, että teelehtiä saa ottaa vain kaksi kappaletta yhdellä kertaa ja vasta viikon päästä seuraavat kaksi, oli hämmentävää. Tea dust eli oikein pienijakoinen tee on huomattavasti maistuvampaa kuin isommaksi jätetyt teelehdet, vaikka se on ulkonäöllisesti kauniimpaa. Tee ei myöskään tule kauppojen hyllyille tuosta vain, vaan teetä testataan lukemattomia kertoja, jotta se on laadultaan erinomaista meidän juotavaksi.

Pitkän päivän jälkeen odotti lounas kreikkalaisessa ravintolassa, missä ruoka oli todella hyvää! Ihastuin ihan täpöllä seesaminsiemenkuorruteella ja hunajalla maustettuun fetaan, mustekalaan, pinaattiin ja suussa sulavaan lampaaseen.

Lounaan jälkeen matkalaukku nopeasti Mercure Hotel Duesseldorf City Center hotellille, viiden minuutin ajatusten nollaus ja valmistautuminen parin tunnin opaskierrokselle jalkain pitkin Düsseldorfin katuja. Opaskierros oli mielenkiintoinen ja seuraavana päivänä hyödynsin oppaan neuvot liikkuessani kaupungilla. Illalla suorastaa kaaduin sänkyyn. Ihana, mutta pitkä päivä takana.

Düsseldorf

Olen ollut vain muutaman kerran yksin reissussa ilman perhettä tai sukulaista. Arvatkaa vaan jännättikö tätä keski-ikäistä naista suuressa kaupungissa. Nimittäin seuraavana päivänä suuntasin kaupungille yksin. Ihan ensimmäisenä kurkkasin kauppakeskus Sevenin tarjontaan. Olo kalliiden merkkiliikkeiden ympäröimänä sai kaipaamaan jotain maanläheisempää ja muistin paikallisten kohtauspaikan eli torin. Torikojujen kauneinta antia oli upeat kukkivat kukkaset, hedelmät, vihannekset, pääsiäiskaramellikorit, viinikojut ja tietenkin makkarabaarit. Kello ei ollut kuin kaksitoista ja siellä tämä suominainen söi elämänsä suurinta bratwurstimakkaraa ja joi pullosta olutta! Taisin olla paikallisten huvituksen kohde, koska sain osakseni niin paljon hymyjä. Pidin kunnialla suomalaisten juomakulttuurin mainetta siis yllä.

Elämäni suurin makkara, elämäni ensimmäinen aamupäivän olut ja elämäni ensimmäinen toripäivä Saksan Düsseldorfissa. Missään ei näkynyt lunta, meinasin tulla ihan kevätmielelle ja hymy oli herkässä. Kunnes tuuli puhalasi ja meinasi viedä hiukseni mennessään.

Torikierroksen jälkeen menin museoon ja päädyin lopulta museon hienoon tornikahvilaan. Siellä kilistin itselleni ja reissulle lasillisella skumppaa, samalla katsoen huikeita maisemia. Tuntui mahtavalta, kunnes tarjoilija tuhahteli kiukkuisen siilin tavoin minun pöytätavoilleni. En nimittäin ymmärtänyt hänen tarjoilevan pöytiin ja menin kassalle kyselemään tyhmiä. Hän suorastaan hääsi minut takaisin pöytään istumaan ja kuin hissukseen hiivin pöytään takasin. Huvittuneena lähdin korvat luimussa pois ja etsimään tuliaisia kotiin. Pari viimeistä kilometriä kävelin vesisateessa, mutta sekään ei vienyt hyvää mieltäni. Mukava reissu lopuillaan ja pian kotiin.

Terkkuja vielä kaikille ihanille matkakamuilleni veryberrylottie, carolinavd, anniskk, teppotirkkonen, vihreä talo ja Kasper Garam sinne jonnekkin päin maailmaa. Hymyillään kun tavataan. Kiitos myös Teekannelle, huikeasta matkasta.