Vadelmapikkuleivät valkosuklaalla ja mustapippurilla

Halusin ilahduttaa ja kiittää mun ihanaa perhettä kaikesta siitä tuesta ja tsempistä, mitä olen heiltä saanut kaikista kotkotuksistani huolimatta. Speciali-päivän kunniaksi ajettelin leipoa helppoja sydämen muotoisia täytettyjä pikkuleipiä. Täytteen ja pikkuleivän mallin olin valinnut kuvastamaan meidän tulevaisuutta. Sydämiä, makeaa ja lempeää elämää, jossa on myös mukavasti potkua! Makea oli vadelmamarmeladia, lempeä valkosuklaata ja lopuksi potkua tuli mustapippurista. Sydämen muoto sitoi sitten koko paketin kauniiksi ajatukseksi. Leipominen kuitenkin osottautui hieman haasteelliseksi kaikkien kommellusten kanssa, että meinasi mennä ihan vadelmahillon siemenet lopulta nenään.

Fiilis oli erityisen hyvä, kun rupesin leipomaan vadelmapikkuleipiä. Laitoin taikinan aluilleen, kunnes huomasin jauhojen loppuvan kesken kaiken. Ei auttanut kun hypätä autoon ja lähteä kauppaan. Taikina osottautui vehnäjauhoista huolimatta liian löysältä. Taikina valui sormien välistä ja repeili koko ajan. Lisää jauhoa ja uutta yritystä. Sain kuin sainkin sydämet tehtyä pellille, kun puhelin soi ja tärkeää puheensorinaa kuului luurin toisesta päästä. Siinä samassa koko  pellillinen vadelmapikkuleipiä paloivat karrelle. Kaikki siis alusta ja uusi satsi uuniin. Tällä kertaa pikkuleivät eivät palaneet, mutta olivat todella levinneitä tapauksia. Alkoi tulla hieman tuskahiki ja pienoinen ärsytys päälle. Tässäkö tämä special-ajatus tulevasta elämästä on. Pelkkää sormista valuvaa löysää, välillä karrelle palanutta ja levinnyttä tulevaisuutta. Tottakai elämmässä pitää säröjä olla, mutta kohtuudella. Käärin hihat kohti kolmatta pellillista ja eiku oottelemaan lopputulosta. Vihdonkin onnistuin!

Kotiväki ihastui vadelmapikkuleipiin ja Walesin tikru oikein ylisti niiden makua! Jee, ehkä sittenkin on toivoa. Mustat epämääräiset pikkuleivät lakaistiin maton alle ja tästä sitä jatketaan elämää eteenpäin taas hyvin mielin. Kuvistani päätellen näyttää, että kaikki sydämeni särkyi kahtia. Todellinen syy on kuitenkin se, että halusin näyttää miten herkullisia vadelmapikkuleivät ovat sisältä.

Ps. Mustapippuri muuten sopii mielettömän hyvin vadelmahillon ja tomusokerin kanssa. Kannattaa kokeilla. Nämä pikkuleivät sopivat myös ystävänpäivää juhlistamaan. Ystävänpäivänä kun haluaa nähdä hieman enemmän vaivaa, eikö? Heh!

Vadelmapikkuleivät valkosuklaalla ja mustapippurilla (muotista riippuen, noin 16 kpl)

2 dl tomusokeria
150 g pehmeää voita (mielellään suolaton)
1 muna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 dl maissijauhoja
1 tl leivinjauhoja
1 tl vaniiliinisokeria

Täyte

1/2 dl uuninkestävää vadelmamarmeladia
pieni kasa valkosuklaarakeita

Koristeeksi tomusokeria ja mustapippuria

Yhdistä  kuivat-aineet keskenään. Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri.
Lisää muna ja sekoita. Yhdistä kuiva aineet joukkoon.
Sekoita nopeasti ja laita kelmun sisälle. Nosta jääkaappiin lepäämään noin tunniksi.
Ripottele reilusti vehnäjauhoja alustalle ja kauli taikina ohueksi levyksi.
Ota sydän muotilla pikkuleipiä. Täytä sydämen puolikas vadelmahillolla ja valkosuklaalla.
Nosta toinen sydämen kanneksi ja painele reunat kiinni. Nosta leivinpaperilla suojattuun uunipeltiin.
Paista uunissa 200 asteessa noin 5-10 minuuttia ja anna jäähtyä.
Ripottele jäähtyneen pikkuleivän päälle tomusokeria ja rouhaise mustapippuria.