Ummikko Tallinnassa

Siitä on ikuisuus, kun viimeksi kävin Tallinnassa. Edellisestä on ainakin 13 vuotta ja sekin oli vain pikavisiitti.  En tiedä, miksi en koskaan ole ollut niin innostunut Tallinnasta. Siskoni on jo vuosia kehunut Tallinnan ruokatarjontaa, edullista hintatasoja ja tunnelmaa. Itse olen tyytynyt katselemaan hänen kuvapäivityksiä lukuisista reissuista. Viime aikoina olen alkanut tuntemaan olevani jo ihan out, jos en kokisi näitä asioita myös itse. Uteliaisuus ja siskoni sinnikkyys vei voiton ja päätimme lähteä naisporukalla (tytär ja sisko) hemmottelulomalle Tallinnaan. Tallinnassa ummikkona loma oli lopulta yksi hauskimista reissuista KOMMELLUKSINEEN, joita olen pitkiin aikoihin viettänyt.

Park Inn by Radisson Meriton

Varasimme kylpylähotellin Park Inn by Radisson Meriton hotellin, joka on reilun kilometrin päässä keskustasta. Hotelli on sisältä hyvin viihtyisä ja henkilökunta hymyilevä. Hotellin kylpyläosasto on suunniteltu aikuisempaan makuun, mutta kuitenkin lapset huomioon ottaen. Kylpylässä on lapsille suuri kahluu-allas, muutama poreallas sekä uimareille tarkoitettu alue. Monia erikoissaunoja, kuten suolasauna, johon ihastuin täysin. Suolasaunan jälkeen olo oli upea ja iho tuntui niin pehmeältä, ettei samaksi tuntenut. Hotellin aamiainen oli onnistunut ja runsas. Tarjonnassa oli tuttuja makuja sekä paikallisia herkkuja. Ainoa miinus, jonka hotelli minulta saa on huoneiden siisteys ja nuhjuisuus. Kylpyhuoneen pölypallot eivätkä kylpyammeessa olevat karvat ilahduttaneet minun silmiä ollenkaan. Hotellissa on vanha ja uusi puoli. Vanha on valitettavasti vanha, mutta ilolla tutustuisin myös uuteen puoleen. Kaiken kaikkiaan hotellista jäi siitäkin huolimatta kokonaisuudessaan hyvä mieli.

Tallinna

Vanha kaupunki on kaunis ja ehdottomasti käymisen arvoinen alue. Vanhan kaupungin viehättävät pikkukujat ovat täynnä houkuttelevia ravintoloita ja putiikkeja. Tunnelma alueella iltaisin on kuin sadusta. Kaunista mystiikkaa ja kyllä, se tunne oli ihan selvinpäin.

Jos Tallinnassa mielii mennä syömään johonkin tiettyyn ravintolaan, kannattaa tehdä varaus ajoissa. Sen sai ainakin tämä ummikko todeta. Siskoni yritti varata kotoa käsin muutamaa ravintolaa, siinä onnistumatta. Ravintolat eivät vastanneet varauskyselyihin. Lopulta kävimme ravintolan ovilla kyselemässä pöytää, mutta suurin osa oli täynnä ja seuraavakin päivä oli jo buukattu loppuun. Nälkää emme lomalla kuitenkaan poteneet, vaan onnistuimme löytämään muutaman kelpo ravintolan.


F-Hoone

F-Hoone ravintola sijaitsee Tallinnan Kalamajassa. Olin entuudestaan lukenut paljon hyvää ja jotain huonoa F-Hoonen ruokatarjonnasta. Se ei minua kuitenkaan tässä vaiheessa hetkauttanut, vaan menimme syömään juuri sinne missä tilaa oli. Ravintola oli persoonallinen ja kodikas. Tunnelma oli rento eli just meikäläisen oloiselle turistille passeli. Henkilökunta oli ystävällistä ja ruoka edullista. Minä ja koko seurue söimme turskaa. Annoksen koko oli hyvä ja kauniisti laitettu esille. Päällisin puolin kaikki oli ok, mutta silti jotain jäi hieman uupumaan. Annoksen maku oli jokseenkin mauton. Ensi kerralla kokeilen jotain muuta, jos tiemme vielä kohtaavat.

Katutaide ja ostokset

Tallinnan katutaide löi ällikällä. En ole vähään aikaan nähnyt niin paljon seinämaalauksia kuin Tallinnassa. Seinämaalaukset hurmasivat väreillään ja hahmoillaan. Jalkakin alkoi nousta ilosta, kun niitä ihaili. Kuten kuvasta voi huomata, siskokset ihan fiiliksissä. Tallinnassa on myös ihania pikkuputiikkeja, joihin saa rahat helposti kulutettua. On sisustuskauppoja, korukauppoja, vaatekauppoja, siis kyllähän te naiset tiedätte! Lapsille toin tuliaisiksi makeisia ja paras tuliainen oli kuulkaas maasta poimimani kastanjat. Niitä on pidetty suurina aarteina ja pöytäkoristeina. Lopulta halkaisimme ne, jotta niitä saataisiin myös maistaa.

Manna La Roosa

Ihastuin ikihyviksi Manna La Roosaan. Manna La Roosan henkilökunta oli aivan huippua, jonka sain todeta päivän aikana yllättävästä tapahtumasta. Ravintolan upean persoonallinen sisustus sai minutkin, ”puhekoneen”, sanattomaksi tai ainakin huokailemaan. Sisustuksen vaihtuvat tyylit taiteineen ja julisteineen sekä persoonallisine kattauksineen olivat kerta kaikkiaan ihanat. Joimme iltapäivä kaakaot/teet/limut ja siiderit siellä. Jälkeenpäin harmitti, miksemme myös syöneet siellä. Olisi ollut nimittäin yksi ongelma vähemmän!!! Kerron siitä pian lisää..

Tallinnan valot

Tallinnan iltaelämä oli kauniita valoja täynnä. Valoja oli laitettu hienolla tavalla rakennuksien julkisivuihin. Haaveilen, että pääsisin vielä tänä vuonna fiilistelemään joulua Tallinnan joulutorille. Se olisi varmasti kokemisen arvoinen kokemus. Tallinnasta löytyy myös valoa sisätiloista ja suurta valaistusta, varsinkin jos tutustuu DM-baariin eli Depeche Mode-baariin. Siellä jos jossain valaistuu, kun kuuntelee ja katselee kymmeniltä ruuduilta Depeche Modea. Juoma käteen ja bileet pystyyn, tosin olimme aika hillitysti ja kikatimme sydämen kyllyydestä hassuille asioille.

Hotokas ja elämäni nopein hodari


Hotellimme läheisyydessä sijaitsi hot dog-paikka nimeltään Hotokas. Hotokas on pieni viihtyisä paikka, jossa tarjoillaan perinteisistä hodareita, vegehodareita ja monia erikoisuuksia. Jokaiselle siis jotain. Itse ajattelin kokeilla lammashodaria. Annos tuotiin pöytään ja tuoksu oli niin huumaava, että suu vain maiskui.

Siinä vaiheessa kun haukkasin ensimmäisen puraisun hodarista, kello näytti jo olevan paljon. Laiva lähtisi pian ja laukut piti vielä hakea hotellilta. Sain otettua toisen haukun, kun puhelimeni soi. Puhelimeni ilmoitti soittajan tulevan Virosta! Täh, ihmettelin tosissani. Vastasin puhelimeeni ja pian kaikki saivat kuulla, kun huudan puhelimeen ”Oh my god!”

Ystävällinen miesääni kertoi puhelimessa passini ja rahapussini olevan Manna La Roosassa, aivan toisella puolella kaupunkia. Se oli elämäni nopein hodari, nimittäin työnsin koko hodarin suuhuni ja lähdin juoksemaan hotellille paniikissa. Matkalaukkuni oli siellä, eikä minulla ollut edes matkalaukkulipukettta mukanani. Lipuke kun oli samaisessa rahapussissa, jota minulla ei ollut. Hotellilla tiedettiin jo ongelmani, koska juuri kyseinen lipuke oli auttanut minun jäljilleni. Matkalaukku kainaloon ja odotin seurueeni saapumista hotellille. He kun jäivät maksamaan laskuani ja yrittivät samalla hotkia omat hodarit suihinsa. Hodari oli ihan superhyvää ja jos ei olisi joutunut käyttäytymään kuin hamsteri, se olisi ollut varmasti huippua. Naiset taksiin ja nopeasti passia hakemaan. Peukut oli pystyssä koko porukalla, että ehdittäisiin laivaan ja ehdittiinhän me. Aikaa terminaalissa jäi vielä muutaman minuutin verran. Hiiohoi ja nyt kotia kohti. Tallinna, pian nähdään taas.