Itse tehdyt pitaleivät maistuvat todella hyviltä eikä niiden valmistuskaan ole vaikeaa. Täytteeksi pitaleipiin voi laittaa melkeinpä mitä vaan, mitä nyt itse mielivi. Meillä pitaleipiä syödään usein viikonloppuisin ja joskus pakastan osan, jotta saan tehtyä viikolla näppärästi nopeita välipaloja. Tällä kertaa keittiössä valmistui kanapita. Kanapitaan sujahti mukavan mausteista broileria, jogurtilla maustettua kaalisalaattia ja kyytipojaksi vielä vihanneksia.
Kanapita on täyttävää viikonlopun huikopalaa, jota on helppo syödä vaikka telkkarin ääressä. Tämä paljastus tosin on huono. Meillä kun koitetaan syödä ruoka yleensä ruokapöydän ääressä. Tämä rouva on alkanut kuitenkin siitä säännöstä lipsumaan ollessaan yksin. Puolustuspuhe, enpä näytä ainakaan muille huonoa merkkiä. Hihiiii! Pitää kysyä nyt teiltäkin- syökö kukaan muu ”viikonloppusohvaruokaa” vai olenko ainoa sohvanvaltaaja?
Pitaleipä
3 dl vettä
25 g tuorehiivaa
1 tl suolaa
2 rkl öljyä
7 dl vehnäjauhoja
Liota hiiva kädenlämpöisään veteen. Lisää suola, öljy ja lopuksi vehnäjauho.
Vaivaa leipätaikinaa, kunnes se on kimmoisaa ja irtoaa kulhon reunoista.
Kohota taikina kaksinkertaiseksi. Suojaa uunipelti leivinpaperilla ja ripottele päälle jauhoja.
Jaa taikina kahdeksaan osaan ja muotoile käsin/kapustalla ympyröitä leivinpaperin päällä.
Kohota taikinaa vielä puoli tuntia.
Paista uunissa 255-275 asteessa, noin 5 minuuttia (uunista riippuen).
Ota pelti uunista ja peittele pitaleivät liinalla, jotta pinta pysyy pehmeänä.
Täytä ja nauti!
12 kommentit
Montakohan kertaa luin otsikon väärin: kanipata, kanapata, kanipita.
Mutta hyvältä näyttää ja tuo sinun uusi profiilikuva on hurmaava!
Nyt minunkin oli jo pakko tarkistaa, mitä sitä on tullut kirjoitettua! Huh, onneksi oli sana mikä pitikin :D Kiitos Hannele, tytär räpsäisi eilen kiireessä. Leikattu suussa oleva chili antoi kivasti potkua kiireisiin. Hymyn ja irvistyksen raja on hentoinen!
Mekin syötiin tänään pitoja!
Ennen lapsia ei ikinä syöty ruokapöydän ääressä. Ikinä. Se oli aina tv dinner. :D
No ihan sama täällä :D Nyt kun on lapsia, yrittää olla kävelevä käytöstapaopas.
Täällä myös tulee istuttua turhan usein sohvaillallisella.. telkkaria ei edes ole mutta läppäri mahtuu niin kätevästi siihen käsinojalle ;) Jogurttikaalisalaatti kuulostaa tosi hyvälle!
Meille ostettiin viime syksynä uusi sohva ja sohvalla syönti oli ehdottoman kielletty. MItes sitten kävikään? :D Ups! Omat säännöt meni kakkulan kaivoon!
Sohvaruoka on parasta, kunhan lapset eivät tee sitä. ;) Nam!!!
Tosin joskus tuntuu, että aikuiset on yhtälailla suttupyttyjä ;) En silti tunnusta!
Jos nyt välttämättä haluat OIKEASTI tietää, niin mä en syö sohvalla. Piste. Tälläsen kanapitan kanssa saattaisin yksin ollessani hertyä räpöttelemään kuitenkin tietokoneella työhuoneessa…sekin taitaa olla nou nou….
Tot maar halusin, jotta oma fiilis alkavasta huonosta tavasta palautuisi raiteilleen pikavauhtia, teidän kommenttien myötä :)
Meillä ei ole telkkaria niin ei tule syötyä sohvalla. Vai liittyykö sohvalla syöminen telkkariin? No joka tapauksessa, meillä syödään visusti pöydän ääressä koska jos äiti lähtee ruoan kanssa harhailemaan niin lapset tulee perässä. Ja sitten kaikki onkin jo pitkin sohvia :)
Telkkari ja sohva nimenomaan liittyvät toisiinsa, ainakin minulla. Jos telkkari ei ole päällä, en kaipaa sohvalle :D Tosin nykyään telkkarista tulee aika huonoa ohjelmaa ja usein en ehdi sitä töllöä edes ennen 21.00 edes katsoa.