Sokerikakku on kahvipöytien klassikko, joka ei pröystäile makujen ilotulituksella. Tämä kakku on ennemmin kuin mummon kutoma villasukka, sellainen joka lämmittää ja saa lempeän hymyn kasvoille. Itse tehtyyn sokerikakkuun ujutan usein vielä sitruunaa mukaan, jos sellaista sattuu löytymään kotoa.
Sokerikakku on yksi helpoimmista kahvikakuista, jonka yleensä teen, kun epätoivonen makeahammas alkaa kolottamaan. Sokerikakkuun tulevat raaka-aineet löytyvät useimmiten jo kotoa valmiina ja sen vuoksi kakusta onkin tullut yksi suosikeistani. Sokerikakussa on myös jotain hyvin nostalgista, muistot kakusta vie pitkälle lapsuuteeni, jolloin isomummo tarjosi kakkua useimmiten kahvipöydässään. Itse opin leipomaan suht nuorena ja kun muutin pois kotoa, sokerikakku oli juuri se makea herkku, jota leivoin ihan itselleni yksinäisinä iltoina ja päälle join lasillisen maitoa. ♥ Muistatko sinä milloin viimeksi olet tehnyt sokerikakun?
Sokerikakku -resepti
keskikokoinen kakkuvuoka
- 2 kananmunaa
- 2 dl sokeria
- 3 dl vehnäjauhoja
- 2 tl leivinjauhetta
- 1 tl vaniljasokeria
- (1 raastettu sitruunankuori, luomu)
- 1/2 tl jauhettua kardemummaa
- 40 g voisulaa
- 1/2 dl maitoa
- nokare voita ja korppujauhoa vuokaan
- Kuumenna uuni 175ºC asteeseen. Voitele ja korppujauhota vuoka. Sulata voi.
- Sekoita kuivat aineet keskenään. Raasta pesty sitruunan kuori.
- Vaahdota kananmunat ja sokeri valkeaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon maito ja voi kevyesti sekoittaen.
- Lisää sitruunankuori taikinaan ja ripottele jauhoseos siivilän läpi kevyesti sekoittaen.
- Kaada taikina vuokaa ja nosta uuniin noin 30 minuutiksi. Kokeile puutikulla kakun kypsyys.
- Anna hetki jäähtyä ja nauti.
Jäikö herkkunälkä? Kokeile myös mehevää suklaakakkua.
2 kommentit
Ei ole sokerikakun voittanutta! Yksinkertaisuudessaan parasta. Meillä tämä on miehen lempikakku ❤️
Tämähän ei ole sokerikakku. =/
Sokerikakkuun tulee yhtä paljon (tilavuusmitalla) munia, sokeria ja jauhoja.
Munat ja sokeri vaahdotetaan niin kovaksi vaahdoksi, että vispilästä valuvalla vaahdolla pystyy muodostamaan ”tukevan” kahdeksikon vaahdon päälle.
Sitten vaahtoon lisätään jauhot kevyesti nostellen/sekoittaen.
Leivinjauhetta ei tarvitse.