Loma Kanarialla, tunteita ja kiloja

898

Tänään on tullut aika sanoa heipat Kanarialle ja viikon kestäneelle lomalle Bahia Felizin maisemissa. Loma on ollut tunteikas, täynnä iloa, kikatusta, onnea, leppoisaa fiilistä, aurinkoa, hyvää ruokaa, huutoa, kinastelua, kähnäämistä ja itkua. Lapsiperheen loma, josta olen nauttinut aivan valtavasti. Tämä loma on ollut monellakin tapaa erilainen kuin ennen. En ole koskaan matkustanut lapsien kanssa yksin ulkomaille ilman Tikrua. Ajatus on jotenkin tuntunut mahdottomalta. Lähteä nyt yksin vilkkaiden lapsien kanssa vieraaseen maahan ja sitten vielä SE lentäminen. Pelkään ja inhoan lentämistä. Yhdessä Tikrun ja perheen kanssa matkustaminen on tuntunut mukavalta ja turvalliselta, lentäminenkin on ollut jokseenkin siedettävää. Nyt Tikrun lähtiessä kahden viikon työmatkalle Kiinaan, sai minulle ihme ajatuksen, mitäpä jos lähtisin lasten kanssa samaan aikaan lomalle lämpöön? Johonkin tututtuun paikkaan, jossa olemme olleet koko perhe jo aiemmin. Niinpä otimme lasten kanssa nopean lähdön Kanariaan ja täällä sitä sitten ollaan oltu viikko onnesta soikeana tai pitäisi sanoa varmaan pyöreänä. Sen verran on tuo All Incluseve maistunut, että iloja ja kiloja on kertynyt viikon aikana aikas kiitettävästi.

Loma Kanarialla, tunteita ja kiloja

 

Tunteita ja ……

Loma on ollut paljon enemmän kuin edes osasin odottaa. Lasten kanssa reissaaminen on mennyt helposti ja olen itsekin ollut varsin rentoreiska, flunssasta ja kaikesta alkujännityksestä huolimatta. Olemme hypänneet rohkeasti paikallisbusseihin tai taxiin ja käyty päiväretkillä Las Palmasissa, Maspalomaksessa ja Playa del Inglésissa. Bussit ja taxit ovat olleet edullisen hintaisia Suomen hintatasoon.

 

Yksi parhaimmista retkistä oli Maspalomaksen hiekkadyynit, jonne hurautimme taxilla Las Pitas bungalostamme alle 7 € hintaan. Maspalomaksen dyynit olivat henkeä salpaavan kauniit ja tuntuivat epätodellisilta. Miten pienet hiekanjyvät saavatkaan niin isoa ja unenomaisen taideteoksen aikaan. Lapset juoksivat pitkin dyynejä minkä kerkesivät. Lopulta koko poppoo oli niin hiekkaa täynnä varpaan väleistä hampaan väleihin asti, ettei me uskaltauduttu enää edes nauraa. Tuulenpuuska olisi muuten heittänyt lisää hiekkaa sisuksiin.

 

Kanarian luonto on ruman kaunista vastakohtia täynnä. Esimerkiksi värikkäät kukkivat kukat seurustelevat korkeiden kallioiden ja kiviröykkiöiden sekä piikikkäiden kaktusten kanssa riti rinnan. Jylhät ja karut maisemat ovat kiehtovia, varsinkin kun auringonpaiste lämmittää piirteet pehmeään muotoon. Aurinko on paistanut melkein joka päivä, viikon aikana on ollut kaksi pilvisempää päivää. Lämpötila on ollut 21-26 välillä, juuri sopiva meikäläisen makuun.

Kiloja

Päädyin ottamaan lomalle All inclusiven, jotta lasten kanssa ruokailu olisi hotellialueella helppoa. Ensimmäisen päivän jälkeen meinasi mennä täysin herne nokkaan ja tulla hyppykohtaus. Nimittäin vuorokauden aikana ehdin syömään vanhaa guocamolea, mustilla hiuksilla olevia herkkusieniä, aivan kuin linnunkakalla kuorrutettua sinisimpukan kuorta ja pieniä katkarapuja, joissa tuntui olevan enemmän suolta kuin lihaa ympärillään.

Onneksi seuraavina päivinä ruoka oli erinomaista, ainoastaan likaiset viini- ja juomalasit päivästä toiseen ällöttävät. Kasviruokavaihtoehtoja löytyi ilahduttavan paljon ja sekasyöjänä ihan innostuin valikoimasta. Muuttuvat teemat toivat kivaa vaihtelua jokapäiväiseen samasssa paikassa syömiseen. Juustot ja kanarialaiset ryppyperunat ovat suuri heikkouteni ja en edes arvaa, kuinka paljon olen niitä syönyt. Viikon aikana on tullut taatusti monta kiloa, etten taida vaakaan vilkaista muutamaan viikkoon.

Otin nämä muutamat ruokakuvaräpsyt kännykällä, jotta saisin teille edes jotain todistusaineistoa ruuasta. Hassu tapahtuma muuten reissussa oli, kun tuntematon nainen alkoi puhumaan minulle ruuasta ja Igorin kanasta uima-altaalla. Poskiani hieman kuumotti tavanomaista enemmän.

 

Tunteita

Viikko meni aivan liian nopeasti ja tuntuu, että viikon aikana tuli liikuttua enemmän kuin kuukausiin yhteensä. Tuli juostua lasten perässä pitkin leikkipuistoja, kallioita, dyynejä ja ostoskeskuksen lelukauppojen hyllyn välejä. Uimme itsemme rusinoiksi, osallistuimme hotellialueen aktiiviteetteihin, tanssimme, lauloimme, nauroimme…… teimme kärrynpyöriä, kuperkeikkoja (kaaduin ja taitoin nilkkani) ja vaikka mitä. Tutustuimme uusiin ihmisiin, jotka tulivat lomamme Norjasta, Tanskasta, Hollannista ja Itavallasta. Puhuin käsilläni vain espanjaa ymmärtäville naisille, kun olimme eksyksissä. Niin vain yhteinen naurun säestämä sävel löytyi pienen pantomiimiesitykseni jälkeen ja löysimme päämäärämme.

Oloni on viikon jälkeen kuin Selviytyjät ja superäidin sekalainen risteytys. Opin itsestäni viikon aikana uutta, mutta löysin myös jotain vanhaa, nuoruuteni rohkean rempseää Peggyä. Kyllä se niin on, että elämässsä pärjää kun vaan uskaltaa ja tästä päivästä lähtien lupaan uskaltautua heittäytymään elämässä vieläkin enemmän.

Innolla odotan jo seuraavaa reissua!