Etusivu Jälkiruoka Kuopio loma, osa 1.

Kuopio loma, osa 1.

by Peggy
Julkaistu: Viimeksi päivitetty

Meidän perhe ei ole koskaan käynyt Kuopiossa, mutta Kuopio on ollut lämmöllä mielessämme jo vuosia. Kaikki alkoi siitä, kun katselimme Tonttu Toljanterin joulukalenteria ja vekkuli Kuopion Tonttu Viänänen ilmestyi ruutuun murteineen. Kuopion murretta oli niin leppoisa kuunnella ja mietin, jospa minäkin lähtisin sinne joskus kielikylpyyn. Seuraava sysäys Kuopion suuntaan oli, kun näin monen kehaisevan kalakukon makua, en nimittäin ole koskaan syönyt ”aitoa” kalakukkoa. Viiminen silaus oli, kun silmiini osui putkiremontin keskellä persoonallinen Scandic Kuopio hotelli porealtaineen. Pakkohan sitä oli pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä Kuopioon. 

Scandic Kuopio

Suuntasimme ensimmäisenä Scandic Kuopion hotelliin. Hotelli sijaitsee lähellä Kuopion keskustaa, kauniin Kallaveden järvimaisemissa. Yövyimme viihtyisässä Superior huoneessa, johon koko meidän poppoo mahtui. Veimme ensin laukut huoneeseen ja sen jälkeen oli tarkoitus lähteä tutustumaan Kuopion keskustaan, mutta sade yllätti. Lomafiilis ei siitä kuitenkaan mennyt, koska hotellista löytyi paljon tekemistä. Lapsille puuhaa löytyi pelihuoneesta ja leikkitilasta, myös Sigge-maskotti vieraili lapsia moikkaamassa. Hotellin uima-ja poreallas sekä kuntosali oli taas enemmän meidän aikuisten mieleen tai noh, kyllä lapsetkin istuivat poreissa niin kauan, että muistuttivat jo pieniä rusinoita. Kaikilla oli oikein mukavaa.

Lapset oli huomioitu myös ravintolassa omalla rastiruutuun kuvamenulla. Mielestäni se on hauska tapa saada pienemmätkin lapset mukaan ruoan tilaamiseen ja niiden valintaan, vaikka ei osaisikaan vielä lukea. Meidän ekaluokkalainen oli listasta tohkeissaan ja opasti pikkusysteriään annoskuvin. Ruoka oli hyvää ja kaikkille maistui viimeistä murua myöden mitä lautasella vain oli. 

Scandicin aamiainen on runsas ja ihan parasta aamiaisessa oli MUIKUT! Ihastuin muikkuihin niin paljon, että kävellessäni hotellin hissiin ja sieltä huoneeseen, perässäni kulkeutui muikkuvana. Jopa vaatteeni haisi muikuilta. Tuli nimittäin syötyä aika monta muikkua. Onneksi kukaan ei laskenut. Olisin halunnut ottaa vielä kunnon muikkukuvan, mutta sormet oli niin muikusta rasvaiset, että kuva jäi ottamatta. Arvatkaapas minne lähdimme aamiaisen jälkeen? Kävelylle keskustaan, sitä kuuluisaa kalakukkoa ostamaan ja tietysti muikkuista sellaista…

Kalakukko
Suomen vanhin kalakukko leipomo sijaitsee Kuopiossa. Hanna Partasen kalakukkoleipomo  on perustettu jo vuonna 1930 ja yhä samoissa tiloissa kuin alkujaan. Leipomosta saa myös muita tuotteita esim. piirakoita ja munkkeja. Hanna Partasen myyntivaunu löytyy myös kauppatorilta leipomon lisäksi, mistä minäkin oman elämäni ensimmäisen minikalakukkoni ostin. Kalakukko maistui niin hyvältä. Muikut ja se ihanan maukas kuori vei kielen mennessään. Haluaisin itsekkin kokeilla kalakukon tai lanttukukon tekemistä. Mahtaakohan se olla vaikeaa?

Tontun metsästys
Vaikka kuinka tähyilimme torilla, pienillä kujilla, kahviloissa ja hotellilla, Tonttu Viänänen oli kuin kadonnut Kuopion katukuvasta. Kuulimme tonttujen olevan niin vikkeliä Kuopion suunnalla, että meidän kannattaisi yhä jatkaa tontun etsintää. Joten matkamme jatkuu yhä Kuopiossa ja ehkäpä me sen Tonttu Viänäsenkin vielä bongaamme! Kielikylpykin on vielä kovin alkutekijöissään, joten lisää Kuopion reissusta tulossa pian….
Yhteistyössä Scandic Kuopio

Lue myös nämä

6 kommentit

Nanne - Elämää Koivurannassa 14 heinäkuun, 2016 - 12:55 pm

Nolona tunnustan, että en ole minäkään ikinä käynyt Kuopiossa. Ohi olen kyllä monesti ajanut, ja aina ihaillut kaupungin kauneutta. Niin ja yksi syksy oltiin tulossa Syötteeltä patikkareissusta, kun Kuopion motarilla isäni farmariautosta hajosi takaluukun sähkölukko ja jouduimme keskellä motaria ottamaan koiran (sillon oli vielä Jimi matkassa) autoon sisälle ja matka jatkui. Uskot varmaan että Jimi oli aika tyytyväisenä takapenkillä! 🙂 Mutta tässä siis ainoa muistoni Kuopiosta. Huono siinä mielessä, että autoon tuli vika, mutta ihana muistella yhteisiä reissuja Jimin kanssa.
Mutta tuosta Kuopiosta pitää vielä ottaa selvää, että millainen kaupunki se oikein on. Kaunis – sen minä olen kuullut. Ja todella kiva idea nuo lasten ruokalistat!!

Vastaa
Nimetön 16 heinäkuun, 2016 - 8:06 am

Lasten ruokalista oli tosi kiva, meidän pikkupilttikin sai valiita kuvia katsellen oman menunsa. Tosin valinnan vaikeus siinäkin oli.

Kuopio oli tosi viihtyisä kesäaikaan. Talvella ei ole tullut ajettua edes ohi 😀 Kauniit muistot tyytyväisestä Jimistä <3

Vastaa
Ansku Gen 14 heinäkuun, 2016 - 5:54 pm

Kalakukon tekeminen ei ole ollenkaan mahdotonta. Eihän siitä sähköuunissa ihan samanlaista saa ja itseltäni puuttuu hommaan aidon kuopiolaisen muorin tatsi. Hyvää on itse tehtykin ja riittävän lähellä alkuperäistä.

Kukon paistoon vaan!

Vastaa
Nimetön 16 heinäkuun, 2016 - 8:10 am

Kokeilen taatusti. Onnistuisikohan pizzzakivellä antamaan pohjalle erilaisen rapsakkuuden? Lanttukukkoa innostaisi kokeilla 🙂 Ps. Mulla ei taida olla mitään tatsia. Kuulin juuri, että kalakukkoa ei syödä siivuttamalla. Miten sitä sitten syödään? 😀

Vastaa
Anonyymi 18 heinäkuun, 2016 - 9:00 am

Kalakukko onnistuu kun tekee kuoritaikinasta napakan, mutta ei liian kovaa. Napakka taikina ei falskaa saumoista. Jätä taikinasta palanen "paikkatarpeiksi" Jos laitat täytteeksi kalaa, ahventa tai muikkuja laita porsaan kylkiviipaleita mukaan, muuten kukko on kuiva.
Kalakukko avataan päältä leikkaamalla auki, mielestäni on ihan yhtä oikein siivuttaa kukko. Kokeile ihmeessä lanttukukkoa. Kukko kypsyy sähköuunissakin. Pizzakivi on hyvä idea, miksipä ei. Vaikka olen Kuopiossa asunut jo vuosikymmeniä, en ole kalakukon ylimpiä ystäviä.

Vastaa
Nimetön 20 heinäkuun, 2016 - 10:00 am

Kiitos hyvistä vinkeistä ja nyt tiedän miten aikaisen kukon ensi kerralla oikein 😀 vaikka siivuttaminenkin oli näppärää.

Lanttukukkoa taidan tehdä ensimmäiseksi, silloin se maistuu koko perheelle. Oikein mukavia kesäpäiviä sinne Kuopioon!

Vastaa

Jätä kommentti

* Kommentoimalla hyväksyt, että kommenttisi ja antamasi tiedot tallennetaan sivustolle.