Peggyn pieni punainen keittiö 5 vuotta

Tänään tulee tasan viisi vuotta, kun tempauduin täysin tietämättömänä tähän uskomattomaan blogimaailmaan. Ennen sitä, en ollut koskaan lukenut yhden yhtään blogia, en edes tiennyt mikä blogi on. Monen sattuman summana, aloitin kirjoittamisen ja kuvien räpsimisen meidän arjesta. Niiden oli tarkoitus tavoittaa ystävät ja sukulaiset, erityisesti Walesissa asuvat isovanhemmat. Kirjoitin siinä uskossa, että vain ne ihmiset näkevät julkaisuni, kenelle osoite on annettu. Muistan vieläkin, kun kuukaudessa blogia oli lukenut 28 ihmistä, miten ilahduinkaan. Eräänä päivänä lukema nousi satoihin ihmisiin ja olin varma, että koneeseeni oli iskenyt virus! Soitin hätääntyneenä tukihenkilölleni ja kerroin ongelman. Hän naurahti ja kertoi, mitä blogi tarkoittaa. Ensi järkytykseltä selvittyäni ja monen kuvan poiston jälkeen ajattelin asiaa uudelleen ja naurahdin itsekin. Päätin jatkaa blogin kirjoittamista, mutta hieman eri tyylillä ja niin blogistani tuli ruokablogi.

Suuri blogiseikkailu, haasteita ja hauskuutta

Siitä se sitten lähti, suuri blogiseikkailu ruoanlaitosta rakastavalle suurperheen kotiäidille. Blogin kirjoittamisesta on tullut minulle vuosien saatossa tärkeä reseptikirja, joka elää omaa elämäänsä ja kaiken tämän olen saanut jakaa kanssanne. Olen onnekas, sillä olen saanut teistä lukijoista blogiystäviä, kenen kanssa jakaa kokemukset, ideat, onnistumiset ja epäonnistumiset. Kaunis kiitos teille kaikille, yhteisestä ruoanlaiton ilosta.

Intohimoni ruoanlaittoon on pysynyt, lempiruokani Igorin kana (terkkuja Igorille) on jäänyt sydämiin ja nälkä paino on kasvanut syödessä. Olen haastanut itseäni ruoanlaitossa, uusien makujen ja kokeilevan keittiön hauskoissa sattumuksissa. Välillä olen tuntenut itseni liian tylsäksi ruoanlaittajaksi, koska reseptit ovat suurimmaksi osaksi arkista kotiruokaa. Se on kuitenkin meidän perheen rehellistä ruokaelämää, joten mitä sitä kaunistelemaan. Ruokatottumukset ovat kuitenkin hieman muuttuneet ajassa. Resepteistä löytyy nykyään enemmän kasviksia ja enemmän kalaa.

Ruoanlaiton ohella valokuvaamisesta on tullut mieleinen harrastus ja samalla haaste, jota yritän oppia joka päivä enemmän. Herkullisen ruoan vangitseminen valokuvalle ei ole minulle aina helppoa, mutta pienin askelin eteenpäin. Mikä parasta, nykyään ruokani jo tunnistaa valokuvasta. Alkuaikojen kuvista joudun itsekin arvaamaan, mitä lautasella on.

Bloggaaminen on mahdollistanut minulle paljon uusia mahdollisuuksia. Yksi tärkeä askel blogimatkallani oli päästä Blogirinki Median tiimiin. Blogiringissä tapasin ensimmäisen ruokablogiesikuvani Liemessä Jennin, sain sieltä monta ystävää, tukea, oppia ja ensikosketuksen sisältömarkkinointiin. Sen jälkeen moni asia muuttui hyvään suuntaan ja tulevaisuus näytti ruokatäyteiseltä.

Olen ollut aina todella huono käymään kutsuilla, kekkereissä tai blogitapahtumissa, mutta muutaman kerran on tullut yllätettyä itsensäkin. Esimerkiksi silloin, kun kilpailin Kari Aihisen rinnalla ihanaa ystävääni Veeraa ja Vappu Pimiää vastaan MTV3 Kädettömät kokit– ohjelmassa. Pitäessäni ammattiopistossa kursseja tai esiintyessäni tapahtumassa itse.

Mukava yllätys oli vajaa vuosi sitten, kun blogini sijoittui Suomen suosituimmaksi ruokablogiksi huhtikuussa, 2017 Cision. Olen saanut myös monta mieleistä yhteistyökumppania esim. Hätälä Oy, jonka kanssa olen tehnyt herkullisen inspiroivia reseptejä viime vuodesta lähtien. Vajaa 3 vuoden ajan toimin K-ruoka ruokabloggaajana, vuoden Indieplacen tiimissä ja nykyään olen itsenäinen ruokabloggaaja.

Kaksi vuotta sitten rakkaasta harrastuksesta tuli minulle työ, yksityisyrittäjäna ja ruokavaikuttajana. Aluksi jännitin, miten selviän yrittäjänä, muutunko ihmisenä, äitinä, ruoanlaittajana tai blogin kirjoittajana. Mietin myös miten ehdin pyörittämään omaa yritysta ja olla kotiäitinä samaan aikaan, kun Walesin Tikrunkin työ vie usein ulkomaille. Onneksi tuli murehdittua turhaan, sillä asiat ovat lutviutuneet suht hyvin kokonaisuutena, vaikka ajankäyttöä olen joutunut harjoittelemaan useasti. Ruokablogi veisi nimittäin 24/7 ihan helposti, jos rajoja ei asettaisi itselle.

Olenko muuttunut ihmisenä? Enpä taida, koska en osaa olla mitään muuta kuin oma itseni. Peggy, lady in the house ja pienen punaisen keittiön emäntä, joka tykkää helposti valmistuvasta arkiruoasta ja viikonlopun spessuista teemajuhlista kauniiden kattausten kera.

Ruokabloggaajan kokopäivätyö

Olen saanut monta viesti teiltä lukijoilta, jossa toivotaan tietoa työpäiväni sisällöstä. Työpäiväni ovat aina erilaisia ja teen töitä melkeinpä aina viikon jokaisena päivänä. Pähkinänkuoressa päivä sisältää asioita ruoanlaitosta valokuvaamiseen, reseptiikan suunnittelusta reseptiikan ja videoiden tekoon. Paljon paperi- ja tietokonehommia, puhelinpalavereita, tapaamisia, edustamista, tapahtumia, somettamista, aivojen raksuttamista aamusta iltaan, järkyttävän paljon tiskaamista, keittiön siivousta ja herkuttelua.

Kaikki reseptit ja videot ei päädy omaan blogiini. Teen paljon reseptiikkaa asiakkaille, joista voi inspiroitua lehdissä, kaupoissa jaettavissa reseptivihkosissa, nettisivuilla ja reseptivideoilla. Asiakkaille tehdyille resepteillä mahdollistan yritykseni olemassaolon ja saan voita leivän päälle.

Työpäiväni

Kerron teille nyt eilisestä työpäivästäni, johon kuului yksi nopea ja helppo resepti blogiin.

8.00- Vein lapset kouluun ja päiväkotiin. Sieltä tullessani nappasin teekupin koneeni eteen. Tarkistin sähköpostit ja sosiaalisen median. Vastaan viesteihin ja nappaan lyhyen videon Instagram storyyn. Teen kaksi tarjousta asiakkaalle.

10.00- Reseptiikan suunnittelua ja kirjoittamista. Valitsen astiat, tekstiilit ja stailaan kuvauspaikan tulevaan kuvaan varten.

11.00- Itse ruoanvalmistus ja reseptin lopullinen kirjaaminen. Ruoan asettelu astioihin ja viimeistely.

*Aikatauluun vaikuttaa paljon ruoanvalmistuksessa käytetty aika. Esimerkiksi pataruoan valmistus vie monta tuntia eli muutama kuva otetaan alussa raaka-aineista ja loput kuvat vasta tuntien päästä, kun pataruoka on valmis. Lisävalaistusta ja stailaamista joutuu miettimään luonnonvalon ja kellonajan mukaan, joka vie hieman enemmän aikaa ja tuo haastetta.

12.15- Valokuvaaminen, joka joskus menee soljuvasti ja joskus todella tuskahiki otsalla, kun ei saa vangittua juuri oikeanlaista tunnelmaa. Tavaroiden takaisin laitto kaappeihin.

12.45- Yritän pikaisesti raivata keittiötä tiskeistä, että päästään lapsien kanssa syömään.

13.00- Lapsien haku koulusta ja päiväkodista. Syömme ja vietämme aikaa, kunnes Tikru tulee töistä.

16.00- Asiakkaan kanssa pikainen puhelinpalaveri ja samalla varmistus, viikonloppu menee töitä tehden.

17.00- Tikrun tullessa kotiin, aloitan valokuvien esikatselun ja valikoin parhaat otokset. Kuvakäsittelen valitut kuvat ja tallennan ne valmiiksi blogiin. Kurkkaan vielä somet uudelleen.

18.00- Lähden kauppaan ostamaan seuraavan päivän reseptiin käytettävät raaka-aineet.

19.00- Lasten iltapala ja iltapuuhat.

20.00- Kirjoitan blogitekstin valmiiksi ja käyn päässäni vielä kaiken tulevan läpi uutta päivää varten.

21.00 Venyvä ja joustava työpäivä pulkassa tai noh, vielä yksi Instagram story- klippi ja se on siinä.

Lukijoiden kysymykset

Olen saanut teiltä lukijoilta aivan ihania kysymyksiä, johon nyt vastailen.

• Koska innostuit kokkaamisesta ja mikä on mieluisin raaka-aine josta laitat ruokaa? Luotatko omaan näppituntumaan vai oletko reseptien tiukka tulkitsija? Jos saisit matkustaa ajassa taaksepäin vaikka 1900 luvun alkuun ja siihen makumaailmaan niin mikä se olisi?

-Innostuin 18 vuotiaana ja peruna on mieluisin raaka-aine. Edullinen, josta saa mausteilla eri variaatioita helposti. Luotan näppituntumaan ja meinaan usein unohtaa kirjoittaa resepteihin tarkat määrät. Jos matkustaisin ajassa, haluaisin viettää päivän isoisoäidin ruokapöydässä ja nähdä miten niinkin pienillä määrillä selvittiin arjessa.

• Olitko jo pienenä tyttönä kiinnostunut kuinka innokkaasti kokkailuista? Vai minkä ikäisenä sait ”innostus piikin” kokkailuun?

-Innostuin 18 vuotiaana, ensimmäisen lapseni syntymän jälkeen, kun oli ns. pakko. Siitä asti olen pitänyt ruoanlaitosta paljon.

• Joutuvatko perheesi Samariini kuurilla olemaan useasti, kun ihania kokkauksiasi syövät

-Ei joudu, mutta minä itse olen saanut muutaman kerran pahan ruokamyrkytuksen. Kerran katkaravuista ja kerran vanhasta lihasta. Minä olen se ns. koekaniini ja perhe nauttii kermat kakun päältä.

• Miten miehesi kotimaa vaikuttaa kokkailuusi vai vaikuttaako se?

-Walesin tikrun kotimaa vaikuttaa paljon, varsinkin juhlapyhinä. Walesilaiset perinneherkut, omnon.

• Mikä innosti sinua pitämään ihanaa blogiasi?

-Rakkaus ruokaan ja te kaikki ihanat lukijat!!! <3

• Mistä saat inspiraatiot kaikkiin ihaniin resepteihin

-Ruoakaupan tarjouksista, sesongin raaka-aineista ja teistä, ihanista lukijoista!

Kiitoksen paikka

Kiitos te ihanat lukijat. Mun rakas perhe, Tikru, lapset ja tytär, joka on blogiapunani. Äiti, joka inspiroi minua vuodesta toiseen ja systeri, joka jaksaa tsempata ja oikolukea mun hassut tarinat. Kiitos yhteistyökumppaneille inspiroivista yhteistöistä. Kiitos ystävät, että ootte olemassa. Kiitos blogikaverit, erityisesti Sari ja Veera. Kiitos Timo, kun kannustit jatkamaan, show must go on. Kiitos Igor, herkullisesta reseptistä! Hymyilyttää hieman tämä minun kiitospuhe, mutta oikeasti olen niin kiitollinen ja nöyränä tästä kaikesta. Elämä ruokabloggaajana antaa minulle paljon.

Arvonta

Synttäreiden iloksi arvon tuotteita, joita olen ostanut teitä ihania lukijoita ajatellen. Palkintoina on Illallis tarinoita- kirja, essu (mikä minullakin on yllä olevassa kuvassa), keittiöpyyhkeitä, pöytätabletit, muffinivuokia, sokeriruusuja, kahviliinoja, ostoslista- vihkonen, tiskirättä ja patalappuja. Palkinnoista teen muutaman pikkupaketin ja lähetän voittajille.

Kirjoita nimesi ja sähköpostiosoitteesi kommenttilaatikkoon. Tietojasi ei käytetä muuhun tarkoitukseen. Arvontaan voit osallistua 7.2.2018 saakka. Onnea arvontaan!