Retrorakkautta pöydän täydeltä

Niin siinä lopulta kävi, että retrorakkaus hiipi kuin salaa minunkin sydämeeni. Tosin, se on tainnut lymytä siellä jo pidemmän aikaa piilossa. Retrorakkauteni juuret ulottuvat sinne 70/80- luvun tienoille, lapsuuteni ja nuoruuden aikoihin. Elämään, missä äiti kattoi ruoan valkoiselle vankkarakenteiselle Upo muovipöydälle. Hienon muovipöydän kruunasi muodikkaat teipatut pöytätabletit sekä ajan hengessä olevat värikkäät astiastot.

Kesäisin pyöräilin leikkikentälle lastenkerho mukilaa eväskorini kanssa. Pyöräkorissa kolisi punainen muovinen mehupullo ja samaan sarjaan olevat eväsrasiat. Teininä sitten muoti muuttui ja muoviset kapistukset tuntuivat jokseenkin vanhanaikaisilta. Tilalle tuli rottinki , julisteet seinille, niittivyö ja meikkejä pursuavat kampauspöydät. Korvalappustereoissani nousi volyymit kattoon. Micheal Jackson sekä madonna villitsi tämän tytön menon eikä sitä meininkiä tosissaan puuttunut.

Vuodet vieri vierimistään, mutta aina kun mietin nuoruusvuosiani, se sai hymyn kasvoilleni. Hauskat asiat, muovitavarat, musiikki, ruoka ja kyllä, ne ylisuuret olkatoppaukset, vekkihousut, haaremihousut, sifonkihuivit, pörröhiukset, pinkit huulet….. kaikkea sitä ihanaa retroa.

Retrorakkautta pöydän täydeltä

 

Kävin huhtikuussa Tampereen supermessuilla ja silmiini osui antiikkikauppiaiden myyntipöydät. Mielenkiinnosta lähdin katsastamaan myyjien tarjontaa ja siis vau, sieltä löytyi retrorakkautta pöydän täydeltä. Tuli niin lämmin fiilis katsellessani lapsuuteni tuttuja astioita, että tavarat suorastaan liihottelivat pöydistä luokseni ja pian tilanne oli jo hot, hot, hot. Seisoin kassit täynnä punaista muoviretroani ihmetellen.

Retrorakkautta pöydän täydeltä, kirjaimellisesti

Ensimmäisenä löysin ihastuttavan ylväät kuohuviinilasit, jonka jalka on punaista muovia. Laseista on nautittu jo aamusprizerit sekä kuohuvat kertaalleen, tykkään. Tekijää en lasin pohjasta löytänyt ja mietinkin, mistä tai miltähän ajalta nämä lasit ovat tänne Pirkanmaalle kulkeutuneet. Onko sinun silmiin osunut samanmoisia milloinkaan? Olisi mukava kuulla laseista enemmän.

Samaiselta kierrokselta löysin punaiset Sarvis munakupit, jotka muistuttavat mielestäni hieman vauhtikiidossa olevaa lentävää lautasta. Nämä munakupposet ovat kuulemma 60/70-luvulta. Näissä kupeissa kananmuna pysyy taatusti paikallaan, eikä karkaa muualle kuin suuhun.

Décembre mallistosta sain haalittua itselleni punaiset salaatinottimet sekä ison valkoisen pyöreän tarjottimen tai miksi tuota nyt kutsuisi. Décembre mallisto oli Armi Ratian alulle laittama yritys, jossa pääsuunnittelijana työskenteli Risto-Matti Ratia. Malliston tuotteet valmisti Porilainen Karhumuovi Oy. Kotimaista ja nähtävästi kestävää, kun omissa ottimissani ei löydy edes naarmuakaan vielä.

Tämä muovinen Hillopurkki on kulkeutunut muuttolaatikossani jo 90-luvun alusta äidiltäni. Kansi on tehnyt jossain vaiheessa katoamistempun, mutta purkille on löytynyt siitäkin huolimatta monen monta käyttöä vuosien varrella.

Tänään tein uusia löytöjä, kun piipahdin uudelleen Tampereella. Pakkahuonella oli Design tori täynnä upeampia tuotteita ja löysin aivan vahingossa suuresta tungoksesta huolimatta itselleni mekon. Tämä taitaakin olla ensimmäinen postaukseni koskaan, jossa on nyt se kuuluisa, ruokabloggaajana aina vältelty päivän asu kuva!

Mekko sopi retrokattaukseeni mielestäni just eikä melkein. Mekko löytyi  Vintage Gardenin rekistä ja sitä on käyttänyt ennen minua jo jokunen. Ikää mekolla ja minulla on melkein samat lukemat.

Retroruokaa

Retrorakkautta pöydän täydeltä löytyy myös ruokatarjonnassa. Olen nimittäin aina myös fanittanut retroruokaa ja joskus muuta porukkaa se pakkaa naurattamaan. Minua ei (ehkä vähän), retrokotiruokahan on mitä parhainta. Kaalikääryleet, munakastike ja pinaattiletut, murukastike, pyttipannut, pataruoat, tilliliha, kiisselit, mannapuurot…. ja se retrolomaruokaki, ai että. Muistan ensimmäisen etelänlomani ihan 90-luvun alussa, jolloin eksoottinen club sandwich vei jalat alta. Kukapa siis voisi vastustaa retroa?

 

Onko sinulla jotain retromuistoa, joka lämmittää erityisesti mieltä? Ehkäpä ne olkatoppaukset? Hihiii!